Koala ei ole karhu

...kuka keksi nimen koalakarhu jos se ei kerta ole edes karhueläin? Australiassa opin paljon eläinbiologiaa ja myös sen että jos haluat ajaa Melbournesta Adelaideen niin Great Ocean Road ei ole se tie jota kannattaa ajaa vaikka maisemat onkin aika kivat sillä reitillä.

Australiassa ei enää täytyny palella, mikä oli mukavaa vaihtelua Uuden Seelannin jälkeen.

Ja näin koaloja! Mä en ollut aiemmin tajunnu että ne saattaa myös tulla hengailemaan kenen tahansa takapihalle jos sieltä löytyy oikeanlainen puu. No meidän tutuilla onneks oli just se oikeanlainen puu!

Cleland Conservation Parkissa Adelaidessa saa syöttää wallabeja, kenguruita ja emuja jos ne vaan haluu tulla syömään. Ja kyllä niille ruoka näytti maistuvan.

Emut on aika pelottavan oloisia lintuja. Niillä on jotenki ilkeä katse. Mutta en halua syrjiä ketään ulkonäön takia joten uskaltauduin ruokkimaan niitäkin vähintään yhtä paljon kun kenguruita.

Ja tässä kuvassa ei ole eläintarhan seuraavat kohteet maitovalas ja afrokarhu, vaan minä ja mun poikaystävä valmistautumassa delfiiniuinnille.

Voit bongata meidät myös roikkumassa veneen perässä. Toi keskellä oleva köysi oli kuulemma karkottamaan haita, mutta musta tuntuu että se oli vaan jotain kusetusta. Ei siinä että oltais nähty haikaloja delfiinien sijaan, mutta miten muka yks köysi jossa on pallo estää haita käymästä meidän kimppuun??

Koska delfiinit oli villejä ja matkanjärjestäjä oli erittäin eläinystävällinen ni tällä delfiiniuinnilla ei tarkotettu sitä että oltais otettu evästä kiinni tai heitelty delfiineille rantapalloja. Surullista kyllä että niin monessa paikassa nää eläimet pakotetaan elämään pienissä uima-altaissa ja hyppimään renkaiden läpi.

Vapaata riistaa... En muuten suosittele tätä jos ei omaa minkäänlaista uimataitoa. Yks nainen hinattiin samantien takas ku se joutu pienen pakokauhun valtaan tuolla köydenpäässä. Mikään huippu-uimari ei kuitenkaan tarvi olla, mulla on vieläkin traumoja ala-asteelta ku kaikki muut sai niitä hienoja uimamerkkejä ja mä en ikinä päässy sitä ekaa merkkiä pidemmälle. Ja siihen ekaan merkkiin riittii varmaan se et "ui" käsipohjaa 25 metriä. Tän reissun järkkäs muuten Temptation Sailing jos joku vaikka on suuntamassa Adelaideen ja haluu kokeilla samaa.

Ja sit pari kuvaa Melbournesta. Mä en missään vaiheessa oikeen tottunu noihin joulukoristeisiin keskellä kesää. Itseasiassa tuntuu siltä että joulu jäi tänä vuonna kokonaan väliin. Onneks se ei oo tässä iässä yhtä rankka menetys kun mitä se olis ollut ehkä 15 vuotta sitten!

Melbournessa oli tosi upeeta katutaidetta. Melbourne on kai ilmeisesti myös joku Australian balettikaupunki. Tuli vaan tosta kuvasta mieleen. Oon myös kuullu monen sanovan että Melbourne on Australian eurooppalaisin kaupunki. Mä en kyl oo ihan samaa mieltä, mikä Melbournesta tekee eurooppalaisen??

No ainakin sieltä sai eurooppalaisia vohveleita joilla oli kaikilla ranskankieliset nimet. Se vohveli on muuten piilossa ton appelsiinimehun takana. Flinders Street asemalta kun lähtee sivukadulle niin sieltä löytyy paljon hyviä ravintoloita. Tää vohvelimesta on siinä aika alkupäässä. Sit sen ravintolakadun jälkeen on aamupalapaikkakatu. En muista katujen nimiä, sorry!

Joku pariskunta oli tullut myös hääpäivänään kyseiselle kadulle lounaalle.

Ja takas Adelaideen. Nyt kun alotin tän turistiopastelun ni annan vielä viimeisen vinkin. Australialaiset viinitilat! Suosittelen! Mutta kannattaa ottaa kuski mukaan koska viinien maistelu on luonnollisesti ilmaista.

Ei mul sit muuta. Hyvää Juhannusta kaikille!

Toisella puolella palloa - NZ

Heräsin tänään klo 3.30 aamuyöllä. Eilen oli tarkotus ottaa pienet päikkärit ennen ruokaostoksille lähtöä ja niiltä päiväunilta heräsinkin sitten 12 tunnin jälkeen. Onneks Lontoossa voi tehdä ruokaostokset tarvittaessa myös aamuyöllä! Ja tänään aion taistella vähän paremmalla tahdonvoimalla ja selättää tän jet lagin. Ei oo nimittäin hirveesti varaa nukkua ku tenttiviikko lähestyy vähän liiankin uhkaavasti... Mutta nyt niihin reissukuviin!

Asuttiin Aucklandissa kaveripariskunnan luona ja ne oli aivan loistavia, niillä oli vaikka mitä suunnitelmia meidän varalle. Mutta valitettavasti Uuden Seelannin sää ei ollut yhtä vieraanvarainen... Mutta suomalaiselle ja englantilaiselle sateinen ja harmaa kesä ei ole mitenkään uutta, joten lähdettiin rannalle säästä huolimatta!

Jätin bikinit kuitenkin vielä odottamaan parempia kelejä...

...ja lämpimämpää vettä! Ekat kuvat on siis Aucklandista, mutta kahden tunnin ajomatkan päässä on ranta jossa on tulikuumaa vettä.

Lapion vuokraaminen makso 5 dollaria, mutta kukaan ei antanu takuita siitä että kuumaa vettä riittäisi kaikille. Kaivettiin muutama kuoppa ja tultiin siihen tulokseen että koska parhaat kohdat on viety, ainoa tapa saada oma kylpyallas on odottaa että aamulla kuoppansa kaivaneet eläkeläiset kyllästyy kylpemiseen.

Mutta valitettavasti me ei oltu ainoat sillä rannalla joten jatkettiin matkaa...

Tän rannan jälkeen oli tarkotus mennä sille rannalle jossa Piano-elokuva on kuvattu, mut vettä sato sen 

verran et päätettiin jättää väliin. 

Mä yritin väkisin luoda kesätunnelmaa pukeutumalla shortseihin ja jättämällä kengät autoon.

Sen lisäks että vuokrattin auto käytiin myös yks päivä Kiwi Experiencen järjestämällä päiväkierroksella Aucklandissa. Autoa ajeli sellanen mukava kiwi-mies jolta opin muun muassa että Aucklandissa on yks maailman ensimmäisistä vessanpönttötehtaista. En nyt muista tarkalleen että onko uusiseelantilaiset sitten ensimmäisenä keksiny vessanpöntön vai onko ne muuten vaan ollut edelläkävijöitä aiheessa.

Kyseiseen kierrokseen sisälty myös siltakävely. En muista sillan nimeä mutta muistan että mua ihan oikeesti pelotti kävellä sen sillan alla ku yllä ajo rekkoja ja siellä tuuli ihan *elvetin kovaa.

Mä en yleensä pelkää oikeestaan mitään (paitsi pahanmakuisen ruoan syömistä ja huonosti tehtyä cappuccinoa), mutta korkeat paikat ei kyllä oo mun juttu. Varsinkin kun tuulee ja alla on meri.

Aiheesta toiseen, yksi asia mistä tykkäsin Aucklandissa tosi paljon oli hyvien kahviloiden määrä. En olis tullut edes ajatelleeksi että Uusi Seelanti on kahvimaa, mutta mihin tahansa meni ni pysty luottamaan siihen että ne osas tehdä täydellisen cappuccinon. Ja kivoja kahviloita oli joka nurkassa, tää ylläoleva myös paahto omat kahvipapunsa. (Toi mies kuvassa varmaan tajus että otan kuvaa ja halus jostain syystä peittää takapuolensa!)

Vaikka sää oli aika perseestä ni Auckland ja se mitä Uudesta Seelannista ehdin nähdä oli kyllä ihan loistava kokemus ja mielelläni menisin sinne uudestaan. Australialainen passintarkastaja opasti meitä vierailemaan seuraavan kerran mieluummin maaliskuussa, se olis kuulemma hyvä ajankohta.

Ja sinä aamuna kun lennettiin takaisin Australiaan, ni taivaskin kirkastui. Ehkä Auckland ei vaan tykänny meistä vaikka me tykättiinkin siitä.

And big thanks for Mandy & Kieran for amazing time in New Zealand!

Auckland

Still feeling the jet lag though we have been on this side of the world for a few days already. I packed mainly shorts and skirts but so far it's been grey and rainy. Good job bringing the English weather with us!

I found that piano from the harbour so I had to give it a try. I assume that the thing I sat in was also some art piece.

Kotimaa kun taakse jäi...

Itsenäisyyspäivä on aika osuva ajankohta tunnustaa että mulla on ikävä Suomea. Siellä kuulemma satoi luntakin. ♥ No jotta ikävä helpottaisi niin on hyvä lähteä vähän kauemmaksi. Poissa silmistä, poissa mielestä vai miten sitä sanottiinkaan. Englannissa tulee helposti ikävä kotimaata koska se on niin lähellä mutta silti niin kaukana. Kolme viikkoa maapallon toisella puolella ehkä auttaa tässä tilanteessa.

Who wouldn't miss this scenery?

Kaivoin koneen uumenista tällasen suomalaisen kuvan viime kesältä Itsenäisyyspäivän kunniaksi. Onkohan noi pehmennetyt reunat jo ehkä vähän liioteltua herkistelyä... Ja ehkä myös valmistelemaan tulevaa kesäteemaa, sillä seuraava postaus sisältänee jo kesäisiä maisemia Australiasta. Ensimmäinen jouluni kesämekossa :O