 |
| Siellä mä nökötin ABC:lla kun muut heilutti brittilippuja Thamesin varrella Diamond Jubileen kunniaks |
Täytyy kyllä myöntää että joskus tää ulkosuomalaisuus on aika raastavan haastaavaa.
Musta tuntuu että mä oon kotona kun oon Englannissa, mutta toisaalta tuntuu tottakai siltä että meen kotiin ku meen Suomeen. Kun oon Suomessa se tuntuu liian pieneltä ja vähän sisäänpäinkääntyneeltä paikalta, mutta sitten kun oon Lontoossa ni se tuntuu välillä siltä että kaikkea on liikaa. Ja sit taas toisaalta, kun katselen maisemia Suomessa ja kävelen Helsingissä niin kaikki näyttää tosi kotoisalta ja ajattelen että mielelläni asuisin täällä, olikin jo vähän ikävä. Ja sitten toi ihan sama tapahtuu Lontoossa. Istun bussin yläkerrassa ekalla penkillä ja tsiigailen elämää, rakennuksia ja puistoja matkan varrella ja mietin että ei tää sen hassumpi paikka oo asua. And how would I get from place to place without the doubledeckers and the tube!?
Kun oon Englannissa mä valitan kuinka niin moni asia hoituu paremmin Suomessa ja kuinka Suomessa on sitä ja tätä, mutta sitten kun oon Suomessa mä kerron kaikille kuinka Englannissa moni asia osataan tehdä paljon kivemmin ja ihmiset on ystävällisempiä. Tästä tavasta mun pitäis oikeesti päästä eroon tai pian kukaan ei haluu hengaa mun kaa!
Mä haluisin oikeesti olla samaan aikaan kahdessa eri paikassa.
Toisaalta, mulla on aina tää sama fiilis vähän elämässä yleisestikin. Tässä viiden vuoden sisällä oon muuttanu joku miljoona kertaa ja pikkuhiljaa on tullu sellanen fiilis että olis kiva vähän pysähtyä ja sisustaa omaa kämppää - sellasta kämppää josta ei ihan heti tarvis muuttaa pois. Mutta sit toisaalta aina välillä tulee niitä fiiliksiä ku tekee mieli suunnitella jotain reissua maailman ympäri tai miettiä minkälaista olis asua vaihteeks vaikka jossain Australiassa.
Nyt joku pian jo älähtää että "opi elämään hetkessä". Mutta niinhän mä teenkin. Hetki muodostuu muistojen ja aikomusten väliin jäävästä tilasta. Oikeessa hetkessä ilman menneisyyttä ja tulevaisuuden suunnitelmia pystyy elämään vaan dementikko tai kiihkouskovainen. Vai ootko eri mieltä?
kuvailit juuri sitä, miltä musta tuntuu.
ReplyDeletekun lähdin melkein 2 vuotta sitten saksasta suomeen, tiesin, että tää on semmonen "no way back"-matka. ja vaikka oon täältä nykyään ihan niin kuin kotoisin, en kyllä ihan ole ja sitä jotkut näyttää mulle valitettavasti liian usein. kaipaan elämän avoimuutta ja tarmokkuutta saksassa. toisaalta, kiireinen on kyllä ja liian paljon ihmisiä liikkeellä. täällä kielieste tuntuu välillä liian suurilta. vaikeeta ajattella englanniksi ja puhua suomea, kun taustalla on saksan kieli.
mutta ääh, oonhan mä valinnut tätä elämää itse ja oon kiitollinen, että pärjäsin tähän asti niin hyvin. :D
Onhan se hankalaa ja en usko että koskaan pääsee eroon siitä että miettii mikä on paremmin siellä toisessa maassa. Mutta sitten toisaalta tekeehän se elämästä mielenkiintoisemman kun ei ole vain valinnut sitä helppoa vaihtoehtoa että jäisi kotimaahan. Kokemukset kasvattaa :) Hatunnosto sulle kyllä siitä että olet muuttanut Suomeen ja opetellut suomen kieltä, varmasti haastavampaa kun Englannissa ulkomaalaisena asuminen! Mutta aina kiva kuulla kuinka sekin onnistuu, tarkoitus olisi nimittäin sopeuttaa omakin lontoolainen poikaystävä jonain päivänä Suomeen... :D
DeleteNiin tuttuja fiiliksia, huoh :)
ReplyDeleteJep, enpä oo vielä törmännyt maahanmuuttajaan/ulkomailla asuvaan joka ei näin ajattelis.. :)
DeleteIhan samanlaisia fiiliksiä täälläkin :)
ReplyDeleteJa sama vastaus kun Nellille :D Täytyy vaan oppii elämään tän kanssa, kai se on mahdollista...? :)
DeleteJa täällä, helpottavaa lukea ettei ole yksin :) Tsemppiä muuten flat hunt:iin, ei oo mikään kaikkein nautinnollisin homma! "Yes, that leakage will be fixed this week and it will be fine when you move in" ja "No no, those railway tracks just outside the window are made of a special silent metal" oli mun lempparikommentit. Omalla kohdalla flat hunt osui viime vuonna mellakkaviikkoon mikä teki siitä hieman mielenkiintoista... //Johanna
ReplyDeleteHahah, 'special silent metal' :D Toivottavasti kuitenkin löysit mukavan kämpän kaikesta huolimatta!
DeleteVoi että, kuulostaa niin tutulta noi kaikki ajatukset! Aina väärässä paikassa... :-)
ReplyDeleteEipä tästä fiiliksestä voi kai koskaan päästä eroon :) Mutta ainakin on oppinu arvostamaan niitäkin juttuja jotka on aiemmin ollut itsestäänselvyyksiä, mutta mitkä tajuaa vasta sitten kun on jonkin aikaa asunut jossain missä on erilaiset "itsestäänselvyydet". ...ehkä vähän sekavasti sanottu mut ehkä joku ymmärsi :D
Delete